Tammikuun sairastelut aiheuttivat hieman haastetta pojan 3-vuotissynttärien juhlintaan, mutta nyt on juhlat vietetty onnellisesti sekä kaverien, että sukulaisten kanssa. Keksin idean näihin juhliin vasta alkuvuodesta. Mietin ensin muita teemoja, mutta mikään ei oikein iskenyt kunnolla. Halusin, että vuodenaika näkyisi jotenkin juhlien teemassa ja sitten sain idean Metsän talvesta. Teema näkyi juhlissa koristeluissa ja toki myös tarjoiluissa. 

Pojan kaverisynttäreitä juhlittiin tammikuun puolella. Äidit olivat myös tervetulleita ja mietin tarjoilut sen mukaan, että niistä löytyy sopivaa syötävää ja juotavaa sekä lapsille, että aikuisille. Juotavaksi oli tarjolla mehua ja lämmintä kaakaota minivaahtokarkkien kera. Hyödynsin mehun tarjoiluun jälleen näitä aikoinaan Clas Ohlssonista ostamiani pillipulloja. Ne on mukava koristella juhlien teemaan sopivaksi ja lasten mehun juonti onnistuu niistä ilman sen suurempia sotkuja. 

Hankin koristeluja varten suuria käpyjä ja erilaisia muovisia metsän eläimiä, jotka poika sai juhlien jälkeen omiin leikkeihinsä. Laitoin eläimiä tarjoilupöydälle ja pääsipä pari peuraa koristamaan myös itse täytekakkua. Valitsin lautasliinoihin ja kertakäyttöastioihin maanläheisiä sävyjä. Myös kukat valitsin teemaan sopiviksi.

Suolaisena oli tarjolla hodaribuffet erilaisine lisukkeineen. Leivoin sämpylät itse Meanwhile in Longfield -blogista löytämälläni ohjeella. Taikina oli helppo tehdä ja työstää sämpylöiksi. Valmiit sämpylät olivat todella maukkaita ja niiden väliin oli kiva koota oma annoksensa. 

Kaverisynttäreille olin varannut hodarien väliin nakkeja, koska ajattelin niiden maistuvan parhaiten lapsille. Sukulaissynttäreillä tarjolla oli kahta erilaista mausteista raakamakkaraa, jotka paistoin ensin uunissa kypsiksi ja otin niihin sen jälkeen vielä pannulla vähän väriä pintaan. Muina täytevaihtoehtoina oli ketsuppia, sinappia, tavallista majoneesia, chilimajoneesia, kurkkusalaattia, sipulirouhetta ja itsetehtyä punasipulihilloketta sekä coleslawta. Coleslaw oli helppo tehdä Kari Aihisen reseptillä ja siitä tuli oikein maukasta. Meidän lapset tykkäsivät syödä sitä juhlien jälkeisinä päivinä myös ruoan lisukkeena.  

  

Hodaribuffetin lisäksi pöydästä löytyi naposteltavina pensasmustikoita, cashewpähkinöitä, kuivattuja aprikooseja, erilaisia suklaisia karkkeja, maalaisperunalastuja ja juureslastuja. Nuo Rainbow-merkkiset juureslastut ovat muuten tosi hyviä. Suosittelen testaamaan. 

 

 

Makeat tarjoilut koostuivat kaverisynttäreillä täytekakusta, valkosuklaa-karpalocookieista ja kakkutikkareista. Sukulaisille oli tarjolla myös laskiaispullia Nutellalla ja Dumle-kermalla. Täytekakkupohjana oli tällä kertaa Kakkumonsterin supersuklainen voikakkupohja. Täytteenä oli valkosuklaa-mascarponemousse ja pensasmustikoita. Kuorrutin kakun sokerikreemillä siten, että kakkupohjat ja täytevälit saivat kuultaa siitä hieman läpi. Kakun koristeeksi laitoin peurapariskunnan, kolme kultaista kynttilää ja rosmariininoksia.

 

Tein elämäni ensimmäistä kertaa näihin juhliin kakkutikkareita. Ne onnistuivat mielestäni yllättävän hyvin ensikertalaiseksi. Onhan niissä monta työvaihetta, mutta kun ne tekee huolella, niin lopputulos palkitsee. 

Hyödynsin kakkutikkarimassaan pakastimesta löytyviä aiemmista täytekakuista ylijääneitä vaaleita voikakkupohjakerroksia. Leikkaan yleensä epätasaiseksi paistuneen pintakerroksen pois kakuista ja pakastan ne. Murensin kakkupohjan kulhoon ja sekoitin joukkoon rasian appelsiinituorejuustoa sekä 1dl tomusokeria. Annoin massan kylmetä ja jähmettyä kunnolla jääkaapissa ennen kuin muotoilin siitä sopivan kokoisia palloja. Annoin pallojen taas jähmettyä jääkaapissa ennen kuin laitoin niihin tikut. Tökkäsin tikkujen päät sulaan valkosuklaaseen ja sen jälkeen tikut kakkumassapalloihin. Annoin niiden olla yön yli jääkaapissa tikkuineen. 

Juhlapäivän aamuna dippasin kakkutikkarit sulaan valkosuklaaseen ja koristelin ne strösselein ja nonparellein. Kakkutikkarien kuorruttamisessa onnistuu parhaiten, kun malttaa valuttaa ensin ylimääräiset suklaat pois ja kääntää tikkarin vasta sitten pystyyn. Meidän vanhempi neiti oli tässä suureksi avuksi, kun hän piteli tikkareita sen aikaa, että ylimääräinen suklaa valui takaisin kulhoon. Kun suklaakuorrute alkaa näyttää hieman jähmettyneeltä ja samealta noin minuutin kuluttua, kakkutikkarin voi tökätä koristeisiin. Täten koristeet pysyvät kiinni, mutta kuorrute ei ala enää valua ja lopputuloksesta tulee tasainen ja kaunis. Valmiit kakkutikkarit pysyivät kätevästi pystyssä juomalasissa, joka oli täytetty sokerilla.

Saimme juhlittua sukulaissynttärit aiemmista suunnitelmista poiketen parin ajankohdan siirtämisen jälkeen vasta reippaasti helmikuun puolella. Siihen mennessä olin keksinyt, että leivon juhliin muiden tarjoilujen lisäksi vielä laskiaispullia.

Tein pullista pienikokoisia, jotta niitä jaksoi syödä muiden herkkujen lisäksi. Pohjan päälle levitin ensin kunnon kerroksen Nutellaa ja sen päälle pursotin Dumle-kermaa. Dumle-kerma on niin hyvää ja todella helppoa tehdä. Sitä varten tarvitaan 2 dl kuohukermaa ja n. 2/3 Dumle-pussista. Kerma kaadetaan kattilaan ja sekaan laitetaan kääreistä poistetut Dumlet. Seosta lämmitetään liedellä koko ajan sekoittaen, kunnes karkit ovat sulaneet lämpimän kerman  joukkoon. Kerma ei saa missään vaiheessa kuitenkaan kiehahtaa. Tämän jälkeen kattila laitetaan yöksi jääkaappiin. 

Juhlapäivänä kaadoin kylmä kermaseoksen kattilasta kulhoon ja vatkasin sen sähkövatkaimella vaahdoksi. Kermaseoksen on tärkeää olla useampi tunti tai mielellään yön yli jääkaapissa, jotta se kylmenee kunnolla. Muuten seos ei vaahdotu.

 

Näitä juhlia oli kyllä niin mukava suunnitella ja järjestää. Seuraavana meidän perheessä juhlitaankin sitten kesäkuun alussa viisi vuotta täyttävää neitiä ja siitä kuukauden päästä yksi vuotta täyttävää pienempää neitiä. Hurjaa, miten tämä aika menee nykyään vauhdilla lasten kasvua ja kehitystä seuratessa. 

Vanhemman neidin juhlien teema on vielä mietinnässä. Hän saa esittää sitä varten jo omia toiveitaan. Neidin mielipiteet vaan tuppaavat vaihtumaan sen verran nopeasti, että lopullinen teema lyödään lukkoon varmaan vasta loppukeväästä. :D Pikkuneidin ensimmäisiä syntymäpäiväjuhlia varten keksin jo ihanan suloisen teeman ja niitä varten olen alkanut kerätä ideoita Pinterest-tilini kansioon.

Syysretkeilyä Tula Explore -kantorepun kanssa

* Kaupallinen yhteistyö Ipanainen

Erityisesti kauniina syysviikonloppuina perheemme tykkää pakata eväät reppuun ja suunnata luontoon retkeilemään. Lapset ovat innoissaan saadessaan liikkua metsässä tai kävellä pitkospuilla. Luonnossa omakin mieli lepää. Onneksemme lähimetsien lisäksi sopivan automatkan päässä kotoamme löytyy parikin kaunista metsäistä suoaluetta, lähempänä Pomponrahka ja vähän kauempana Kurjenrahkan kansallispuisto. Suosittelen lämpimästi molempia, mikäli haluaa retkeillä kauniissa maisemissa täällä Turun seudulla. 

Ilahduin kovasti, kun Ipanaiselta otettiin yhteyttä ja kysyttiin kiinnostusta ottaa Tulan uusi Explore -kantoreppu kokeiluun. Meillä ei ollut ennestään vanhempien lasten vauva-ajoilta kokemusta kantorepuista, joten tällä kertaa oli mukava päästä käyttämään sellaista. Kantorepun kanssa perheemme pienin pääsee kätevästi mukaan retkille ja siitä on myös apua arjen hetkiin, jolloin on tarvetta saada kädet vapaaksi.

 

 

Tula Explore -kantoreppu on oman kokemukseni mukaan todella mukava ja helppokäyttöinen. Sen avulla vauvan saa nopeasti kyytiin ja oikeilla säädöillä vauvan paino ei edes tunnu kantaessa. Kantorepusta tulee olemaan meille iloa pitkäksi aikaa, koska Tula Explorea voi käyttää 3,2 - 20 kg painoisilla lapsilla ja sillä voi kantaa vauvaa kasvot kantajaan päin, kasvot menosuuntaan päin tai isompaa lasta selkäpuolella. Toistaiseksi meidän pikkuneiti matkustaa repussaan turvallisesti pää pussausetäisyydellä kasvot kantajaan päin.

Toistaiseksi ainoastaan minä olen kantanut vauvaa Tulassa. Jospa seuraavalla retkellä mies kokeilisi vuorostaan kantamista ja minä pääsen juoksemaan meidän touhukkaan 2,5-vuotiaan perässä.

* Tula Explore -kantoreppu saatu kaupallisena yhteistyönä Ipanaiselta. Voit tutustua lisää Tulan käteviin kantovälineisiin osoitteessa https://www.ipanainen.fi/fi/category/kantoreput/1003

Tyttäremme ensimmäinen juhlapäivä - syksynsävyiset ristiäiset

Syyskuun puolivälissä oli pikkuneitimme ensimmäinen tärkeä juhlapäivä. Saimme viettää tuolloin hänen kastejuhlaansa läheisten sukulaisten ja kummien kanssa. Päivä oli kokonaisuudessaan todella ihana ja olen muistellut sitä jo monesti lämmöllä.

Ajatus syksyisistä ristiäisistä lämpimine sävyineen tuli mieleeni joskus kesän aikana. Valitsin juhlien teemaväreiksi valkoisen, okrankeltaisen, vaaleanpunaisen ja burgundynpunaisen. Värit toistuivat kauniisti niin kukissa, tarjoiluissa kuin kattauksessakin. Tilasin kastepöydän kimpun ja leikkokukat turkulaisesta Kukkakauppa Broncosta, josta ovat olleet myös häidemme ja muiden perhejuhliemme kukkaset. Kukat olivat juuri sitä värimaailmaa ja tyyliä, kuin olin toivonutkin ja ne loivat runsaudellaan juhlatunnelmaa. Lisäksi löysin Lidlistä juuri täydellisen värisiä viininpunaisia terttuneilikoita, joita laitoin maljakoihin muiden kukkien joukkoon.

Ristiäisten tarjoiluja miettiessä koitin keksiä joitakin uusia juttuja, joita meillä ei olisi ollut aiemmissa juhlissa. Osa pöydän antimista oli jo muissa juhlissa hyviksi todettuja. Halusin tarjoilujen väri- ja makumaailman olevan juhlien syksyiseen teemaan sopivia. Pyrin tekemään kattauksesta herkullisen ja runsaan näköisen pienellä boho-vivahteella. Olin lopputulokseen todella tyytyväinen.

Löysin kaupoista kattausta varten kauniita puisia ja palmunlehdistä valmistettuja kertakäyttöastioita. Ne oli kätevää hävittää juhlien jälkeen takassa polttamalla. Lisäksi lainasin lapsuudenkodistani edesmenneen mammani kauniit perintökahviastiastot ja hopealusikat. Ne sopivat hyvin tyyliltään juhlaamme ja toivat arvokkuutta.

 

Suolaisina tarjottavina meillä oli kantarelli-pekonipiirakkaa, välimerellistä perunasalaattia, juustotarjotin ja parmankinkku-viikunahillovoileipäkakku. 

Kantarelli-pekonipiirakan täytteeseen laitoin paistettuja pilkottuja kantarelleja ja paketillisen pieneksi silputtua paistettua pekonia, kaksi kananmunaa, 2 dl kuohukermaa, mozzarellaraastetta, emmentalraastetta, mustapippuria ja tuoretta timjamia. Pinnalle paistoin koristeeksi pieniä kokonaisia kanterelleja ja tarjolle laitettaessa ripottelin pinnalle vielä tuoretta timjamia. Olen suolaisten piirakoiden suhteen melko soveltava kokki, joten sen tarkempia määriä en osaa sanoa kaikista aineksista. :D

 

Perunasalaattiin laitoin siikliperunoita, jotka pesin huolellisesti, pilkoin sopiviksi suupaloiksi ja pyörittelin perunanpalat oliiviöljyssä. Maustoin öljytyt perunanpalat suolalla, mustapippurilla, chilirouheella sekä kuivatulla basilikalla ja paistoin ne uunissa kypsiksi. Kypsien jäähtyneiden perunanpalojen päälle ripottelin reilusti rucolaa, silputtua kevätsipulia, pilkottua aurinkokuivattua tomaattia, kivettömiä kalamataoliiveja, cashewpähkinöitä ja murustettua fetaa. Laitoin valmiin salaatin päälle vielä kastiketta, johon sekoitin sitruunanmehua, oliiviöljyä, hunajaa, sinappia, mustapippuria ja suolaa.

Juustotarjottimen juustoiksi valikoituivat Aurajuusto, brie, mustapippurituorejuusto, manchego ja ranskalainen lehmä- & lampaanmaitojuusto. Ne osoittautuivat oikein onnistuneiksi valinnoiksi. Juustojen sekaan laitoin erilaisia keksejä, siemenlastuja, viinirypäleitä, pensasmustikoita, tuoreita viikunoita ja karhunvatukoita. Juustojen kanssa oli tarjolla myös pieni hillolajitelma.

 

K-ruoka.fi -sivuston Parmankinkku-viikunahillovoileipäkakun bongasin joskus keväällä tuttavani Jennin instagram-stoorista. Kakku kuulosti mukavan erilaiselta ja modernilta perinteisempiin voileipäkakkuihin verrattuna. Parmankinkku ja viikunahillo olivat ainakin omaan makuuni todella herkullinen makupari. Ja sen verran hyvin kakku teki kauppansa vieraille, että uskon sen maistuneen heillekin. Käytin koristelussa viikunahillon sijaan tuoreita viikunoita. Tein isoa voileipäkakkua varten reseptin täytteet tuplana. Viikunahillotäytettä tuli vain yhteen väliin ja sitä olisi riittänyt 1,5 kertainen annos. Parmankinkkutäytettä laitoin kahteen väliin. Kakkuun tuli yhteensä 24 paahtoleipäsiivua neljään kerrokseen eli kuusi siivua per kerros.

 

Makeat tarjottavat koostuivat macaronseista, nimikekseistä, minikuppikakuista, täytekakusta ja karkeista. 

Halusin tehdä macaronsit juhlien teemavärissä. Väriksi valitsin burgundyn. Halusin tehdä täytteestä saman värisen kuorien kanssa ja keksin käyttää siihen pakastimessa olevia mustaherukoita. Täytettä varten keittelin mustaherukkacurdia, jota sekoitin voikreemin joukkoon. Mustaherukka sopi yllättävän kivasti makean macaronsin kaveriksi ja oli maultaan sopivan syksyinen.

 

 

Yleensä teen kaikki juhlien tarjottavat itse, mutta tällä kertaa käännyin tuttuni puoleen nimikeksien kanssa, koska oma aikani ei olisi riittänyt sellaisten harjoittelemiseen ja tekemiseen. Tiesin, että Maija osaa tehdä upeita keksejä, mutta nämä tyttäremme keksit ylittivät kaikki odotukset kauneudellaan. Ne olivat kuin pieniä taideteoksia, jokainen kukkaköynnös yksitellen käsin maalattuna.

Minikuppikakut tein tutulla hyväksi todetulla reseptillä, jonka olen löytänyt Annin uunissa -blogista. Nämä kuppikakut ovat ihanan suklaisia ja meheviä, juuri sopivia suupaloja minikoossa. Kuorruteena oli vadelmanmakuinen tuorejuustovoikreemi.

 

Täytekakun makuina olivat kinuski ja toffee. Kakkupohjaksi tein  voikakkupohjan, joka sopi hyvin kapeaan ja korkeaan kakkuun. Voikakkupohja oli mehevä, sopivan tiivis, se pysyi hyvin kasassa ja sitä oli helppo leikata. Kakun sisään tuli Kinuskikissan ohjeella tehtyä kinuskitäytettä, jonka joukkoon sekoitin pieniä toffeepaloja. Ne löysin kaupan leivontahyllystä. Laitoin kinuskitäytteeseen tuplamäärän vaahdotettua kevytvispiä ja hyydytin täytteen vaniljakreemijauheen sijaan liivatteella, jotta sitä riitti kakun kolmeen täyteväliin. Halusin myös varmistaa, että täyte hyytyy tarpeeksi kiinteäksi pitääkseen kakun kasassa. Kuorrutin yön yli jääkaapissa hyytyneen kakun sokerikreemillä. Laitoin kreemiin veden sijaan nesteeksi Wiltonin nestemäistä valkoista väriä. Koristelin kakun tuoreilla kukilla ja karhunvatukoilla sekä ihanalla Puinen vanerisella nimikoristeella.

Juhlien järjestäminen on minulle rakas harrastus ja suunnittelenkin jo innolla eräitä pikkujouluja ja ensi vuoden alussa olevia poikamme 3-vuotissyntymäpäiviä. Katsotaan, mitä kaikkea niihin keksinkään.